SeppoHongisto Halkeama seinässä

Nobel-gaala (10.12.2015) ja Suomen Akatemian tiedegaala

Tukholmassa päättyi juuri Nobel-palkintojen jakoon liittynyt tiedegaala. Joku voi sanoa, että turha ja pömpöösi juhla. Kaikilla kansoilla on tarve viettää tällaisia juhlia. Meillä on itsenäisyyspäivä, tuo puuduttavan tuttu kättelyseremonia. Perimmäinen aihio ihmisten tarpeesta  viettää tällaisia juhlia lienee lopullista tieteellistä totuutta vailla.

Tuo Ruotsin Nobel-gaala omaa kuitenkin tiettyä universaalista arvostusta, jota yhdistää tiede-ja korkeakulttuuri. Se lienee kaikkia kansoja ja kulttuureja yhdistävä tekijä lukuunottamatta joitakin barbaarisia ääriliikkeitä, jotka  räjäyttelevät suojelukohteitakin. Nobel-palkittujen, kokemuksen sävyttämiä, nöyrän viisailta (pääosin uskottaviltakin),  puheita kuunnellessa perusopinnotkin suorittanut ymmärtää - tai ainakin pitäisi - mistä lopulta on kysymys. Toisessa juhlassa oli kysymys tieteen maailmanlaajuisesta merkityksestä ja toisessa meille suomalaisille hengissä säilymisestä, vapaudesta ja itsenäisyydestä. Jos oikein perimmäisten kysymysten äärelle mennään, itse asiassa ollaan yhteisessä tiedon merkityksen (arvottamisen) ja totuuksien julkilausumisen vapauden veneessä.

Korkeimman kulttuurin-ja hengenviljelyn merkitys on Suomessa merkillisesti hämärtynyt toisen maailmansodan jälkeisistä vuosikymmenistä, jolloin Suomi nousi nykyiseen vaurauteensa erityisesti panostamalla korkeaan osaamiseen.

Näinä aikoina (ad. loppuvuosi 2015),  jolloin dosentin arvosta on tullut Suomessa yleinen naurunaihe, pääministerin hallituksineen soisi tutustuvan Suomen tieteellis-teknologisen kehitykseen (1945-2005).

Päälle kaatuvat ongelmat ovat epäilemättä vaikeita. Yliopisto-ja korkeakulttuurinkaan piiristä ei valitettavasti juuri ole noussut  henkilöitä eikä järjestäytynyttä yhteistäkään edunvalvontaa, mikä oman ajattelunsa ja oppineisuutensa kautta olisi noussut tietä osoittaviksi ja uskottaviksi kansallisiksi auktoriteeteiksi.  

Ns. vanha Suomen Akatemia vihittiin tehtäviinsä 28.11.1947. Instituution perustamisen takuumies oli presidentti J.K. Paasikivi. Käytännössä mission toteutti, Paasikiven antaessa missiolle sodan jälkeen suostumuksensa,- ei dosentti - vaan filosofian maisteri (väit. 1947), Leo Sario. Tehtävänsä suoritettuaan, 29 vuotias sotaveteraani ilmoitti olevansa kiinnostunut dosentin virasta Helsingin yliopistossa. Mahdollisuus tähän hänelle ei kuitenkaan avautunut.

Näinä "prime time", finanssi-ja kvartaaliekonomian ja lyhytinsinööri-innovaatioppien aikana, herää kysymys tarve tiedolle, harkinnalle (=viisaudelle). Siitä huolimatta, että sanotaan, että ratkaisuille ei ole aikaa ei ole eikä myöskään vaihtoehtoa. Hankala lähtökohta sovittaa totuuden etsintään!

Valtioneuvoston (opetusministeriöineen) ymmärrys näyttää varsin rajoittuneelta sen suhteen, miten Suomen Akatemia (1947-2005) ja valtion viisaudella tehtyjen rakennemuutosten jälkeenkin, on keskeisellä tavalla edistänyt suomalaisen tieto-ja osaamispohjan edistämistä. Lisäksi Akatemia on merkittävällä tavalla pyrkinyt edistämään suomalaisen tiederahoituksen koheesiota ja varsinaisten tuloksentekijöiden eli tutkijoiden ja tutkimusryhmien kannustamista ponnisteluissaan niukoissakin olosuhteissa. Lähes poikkeuksetta kaikki kotimaiset ja ulkomaiset vertaisarviointiin perustuvat tulokset ovat osoittaneet, että Suomen tieteen tila-ja taso oli luettavissa kärkisijoille maailmassa 2000 luvun puoleen väliin tultaessa. Hallitusten tiedepoliittiset valinnat tämän jälkeen ansaitsisivat tiukan asiantuntija ja myös parlamentaarisen tutkinnan.  Siinä varmaan joudutaan "keikuttamaan venettä".

Tieteen arvostukseen ja juhlamenoihin palatessa on nostettava esiin Akatemian pääjohtaja Reijo Vihko, joka Suomen tieteen kansainvälistymisen tarpeita edistäessään (1996-2004) nosti esiin tarpeen kannustaa tavanomaista juhlavammissa puitteissa nuoria ja lupaavia tutkijoita. Tämäkin tutkijayhteisössä erittäin myönteistä ja rohkaisevana koettu hieno käytäntö on kuulemma nykyään häivytetty latteaksi kahvikekkeriksi. Suuntaa pitäisi kääntää: kaikki toimet ja kaikilla tasoilla nuorten suomalaisten tutkijoiden työn arvostukseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat