*

SeppoHongisto Halkeama seinässä

Kotimainen tukirahoitusparatiisi ja innovaatiopolitiikan epäonnistumisen syyt

 

Suomessakin puhuttiin ennen Sipilän hallituksen ohjelmaneuvotteluja elinkeino ja yritystukien määrästä ja väärin perustein osoitettujen tukien haitallisuudesta. - Määrä arveltiin silloin n. 850 miljoonaksi euroksi vuosittain. Leikkaukset olivat hallitusneuvotteluissa pohdittavana. Sipilä itse arveli ennen vaalia, että leikkaustarve on 300 miljonaa.

Mikä oli hallitusneuvottelujen lopputulos: Tekes:in rahoitusta tutkimustukiin vähennetään 95 milj. samalla kuitenkin otetiin käyttöön 5 %:n yrittäjävähennys, vaikutukseltaan 130 milj. euroa/v.

Hallitus tuli budjettikehitysriihestä mukanaan merkittävä sanoma: erilaisista lähteistä oli saatu raavittua kasaan 400 miljoonaa euroa. - Kukaan ei enää puhu aluepoliittisesta yritystukien haitallisesta asiakasrahoituksesta. Sen sijaan alkaville yrityksille (jotka eivät ole poliittisen suojelurahoituksen piirissä) markkinoidaan EU:n kansallisten pankkien kanssa lanseeraamaa 150 miljoonan euron lainapottia.  Nytkö ovat eväät valtion talouden pelastamiseksi saatu pidettyä kasassa Puheet perusteettomien yritystukien perkaamisesta on lopetettu. Vaisujen aplodien säestämänä on otettu vastaan veroparatiisirahoituksen uudet pljastukset. Kuka perkaa suomalaisen korruptiorahoituksen ? 

A sstudiossa 5.4.2016 Sixten Korkman herkesi aiheellisesti kysymään myös sitä, mistä nyt budjettikehyksessä ei leikattu ja otti aiheellisesti elinkeino-ja yritystukijärjestelmän ja viittasi aiheellisesti yrityselämän oman tutkumuslaitoksen ETLA:n selvityksiin.

Työnantajien tutkimuslaitoksen (ETLA) vuonna 2013 julkaisema 10 000 yritystä koskeva tutkimus osoittaa, että leikkaustarvetta on.

Subsidies, shadow of death and productivity
Heli Koski and Mika Pajarinen, Etla working papers n:o 16,2013
Tiivistelmä:
Tutkimuksessa analysoidaan ensiksi erilaisten yritystukien vaikutuksia yritysten työn tuottavuuteen sekä toiseksi tuottavuuden ja yritysten markkinoilta poistumisen yhteyttä. Aineistona on yli 10 000 suomalaista vähintään 10 henkeä työllistävää yritystä vuosilta 2003–2010. Yritystuilla ei havaita selkeitä positiivisia tuottavuus-vaikutuksia lyhyellä (1 v.) eikä pidemmällä (3–5 v.) tarkastelujaksolla. Tulokset indikoivat, että etenkin työllisyys- ja investointitukia allokoidaan usein keskimääräistä heikomman tuottavuuden yrityksille. Havaitsemme lisäksi, että tuottavuuden heikkenemisen ja markkinoilta poistumisen välinen yhteys on merkittävästi heikompi yritystukia saaneilla yrityksillä verrattuna tukia saamattomiin yrityksiin. Tulokset viittaavat siihen, että tukien allokoiminen suhteellisesti keskimääräistä tehottomampiin yrityksiin parantaa niiden rahoitusasemaa ja siten alentaa niiden markkinoilta poistumisen todennäköisyyttä heikentäen luonnollista luovan tuhon ja uusiutumisen prosessia yrityskentässä.

Ohessa 2014 kirjoittamaani lisätaustoitusta laajemmasta perspektiivistä.

 

1. Johdanto

Yritystukien keinovalikoimaa ja suunnattujen resurssien keskittymistä (ns. kanta-asiakasilmiö)

kohtaan on esitetty jo vuosia krittiikkiä, esim. Ylen MOT- ohjelmassa (10.9.2012). Tuet ovat kasvaneet

viimeisen kymmenen vuoden aikana 50 %. Kaikki yritystuet  olivat 2013 vähintään 1,5 miljonaa

euroa, kun 2013 tukia lisättiin hallituksen kasvupoliittisten tavoitteiden mukaan mm. verotuksellisin

keinoin vielä 300 miljoonaa euroa. Teollisuus- ja kauppaministeriö (TEM) on keskuudessaan

ryhtynyt suunnittelemaan myös yritystukien perkaamista. Selvityksen valmistelua varten asettaman

ministeriön virkamiehen on tarkoitus saada työnsä tehdyksi siten, että muutokset olisi voitu

toteuttaa 2014. Selvitysmies havaitsi tehtävänsä alkuvaiheessa, että tuista suurin osa vaikuttaa vain

vähän tai jopa hidastaa rakennemuutosta. Ensi töikseen TEM on siirtänyt Finnveran jaettavina

olevat alkavien yritysten tuet (n. miljardi €) Tekesin käyttöön ja hallinnoitaviksi.

 

2. Tiede-ja teknologiapolitiikka osana yritystukipolitiikkaa

Valtiovalta pyrkii osaltaan edistämään tieteellistä tutkimusta ja sen soveltamista. Tähän

tavoitteeseen pyritään eri keinoja käyttäen.

Laajempi tutkimuspoliittinen keskustelu tavoista, joilla voidaan entistä paremmin osoittaa valtion

rahoittaman tieteellisen tutkimuksen merkitys ja vaikuttavuus on vähäistä, vaikka sen suhteellinen

merkitys on pienenkin maan budjetissa absoluuttista määräänsä suurempi, kun pyritään

ratkaisemaan kansallisia, yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisiakin ongelmia tieteellisen

tutkimuksen keinoin.Tämä käy ilmi mm. VNK:n talouspoliittisen neuvoston VTT:n avustuksella

tuottamissa globalisaatioraporteissa (VNK 2004, VNK 2006) sekä Kasvutyöryhmän raportista

(VNK 2010). EU:n tiededirektoraatti julkisti vuonna 2009 raportin, joka pyrki hahmottamaan

'Euroopan uuden renessanssin' katalysaattoreita (European Commision 2009). Raportissa mainitaan

esimerkinomaisesti seuraavat suuret haasteet (Grand Challenges): ilmastonmuutos, energian

saatavuus, veden riittävyys, ikääntyminen, terveydenhoito ja kestävä hyvinvointi kaikille.

Mikä on suomalainen näkökulma näihin asioihin ? Priorisoitujen teemojen oletetaan olevan

erityisesti Suomelle tärkeitä, minkä suhteen meillä jo on tai tulevaisuudessa on mahdollista omata

kansainvälisesti merkittävää tutkimuksellista osaamista.

Valitun strategisen tutkimuksen keihäänkärkinä ovat ns. huippuosaamisen keskittymät eli SHOK-hankkeet

 

2. Talouskasvu ja tieteellisen tutkimuksen perusteiden ja rakenteiden ongelmat Suomessa

Kansallisesta kilpailukyvystä on yhä enemmän tullut talouden ja kansallisvaltion suhteiden

muutosta heijastava käsite, jolloin liiketoiminnan retoriikkaa tuskin erottaa valtion ohjelma-asiakirjojen

retoriikasta: strategisen huippuosaamisen keskittymät, klusterit, aluekeskusjärjestelmä

ja huippuyksiköt ovat tämän aikakauden tuotoksia. Suomen nykypolitiikassa haetaan

riskinottokykyä, kokeiluja ja otollisia markkinoita.

 

Kehittyneiden maiden talouspolitiikka on viime vuosikymmeninä rakentunut ns. vapaan

markkinatalouden periaatteelle. Tuotantorakenteen ohjailua julkisen vallan toimesta on pidetty

tarpeettomana ja epäviisaanakin. Kasvutyöryhmän (VNK) työssä tämä oli keskeinen lähtökohta.

Kasvutyöryhmä otti esiin kysymyksen: Pitäisikö julkisen vallan sittenkin pyrkiä voimakkaammin

ohjamaan tuotantorakennetta haluamaansa suuntaan kasvun nopeuttamiseksi ? Raportissa on

viitattu myös yleisiin syihin, jotka tukisivat ajatusta: esim. ympäristöystävällisen teknologian

kehittäminen, nykyisen tuotantorakenteen suhdanneherkkyys.

Toivottuja hyötyjä ei juurikaan ole saavutettu investointien historiaa tarkasteltaessa: Suomen

teknologiapolitiikan arvopohjahanke (VTT Teknologian tutkimuksen ryhmä) on selvittänyt 1970-

luvulta lähtien tärkeinä pidettyjä aloja käyttäen hyväksi valtion tiede- ja teknologianeuvoston

muutaman vuoden välein ilmestyneitä katsauksia. 1970-luvulla kehotettiin suuntaamaan tutkimusta

yhteiskunnallisiin epäkohtiin kuten kansanterveyteen, demokratiaan ja tasa-arvoon sekä ympäristön

tilaan. Sitä vastustettiin. Monet muistavat keskustelun ns. nollatutkimuksesta. Tultaessa 80-luvulle,

jolloin Tekes perustettiin, alettiin painottaa uutta teknologiaa soveltavien yritysten aikaansaamista.

Tässä vaiheessa elinkeinoelämä ryhtyi tavoitteellisesti ja systemaattisesti valvomaan etujaan tiede- ja

teknologiapolitiikassa. Seuraavaa 90-lukua leimasi lamasta selviämisen strategioiden etsintä.

Käyttöön tulivat sellaiset ilmaisut kuin tietointensiiviset toimialat, tietoon ja osaamiseen perustuvat

tuotteet ja kansainvälisesti kilpailukykyinen yritystoiminta. Intressi ja valmistelun painopiste on

2000-luvun loppupuolella siirtynyt yhä enemmän hakemuspohjaisesta kilpailuun ja laatuun

ensisijaisesti pohjautuneesta tutkimusrahoituksesta suunnattuun investointi- ja

konsortiorahoitukseen.

Uutena organisointimuotona on otettu käyttöön asiantuntija- ja pääomavaltaiset rahoituskonsortiot

(esim. SHOK). Valtion rooli tiede- ja teknologiapolitiikan ohjaamisessa on vähentynyt samalla kun

T& K voimavarat ovat kasvaneet. Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen keskinäisessä

suhteellisissa painotuksissa perustukimuksen suhteellinen osuus on supistunut. SHOK- rahoituksen

kansainvälinen arvio osoitti, että valittu tie on väärä - voi osoittatautua ilmeiseksi, vaikka joukossa

oli eräiltä osin joitakin positiivisia arvioitakin. - Uusien tuotantoalojen syntyä arvioinnissa

epäiltiin. Viime aikoina puheena olleet pelifirmat Supercell eivt kansantalouden kannaltaym. riitä

paikkaamaan perinteisten alojen menetyksiä.

 

3. Hallituksen innovaatiostrategiset pyrkimykset ja perustelut

Tiivistetysti esittäen ne ovat:

-  Maailmantalouden/finanssikriisin seurauksena rakentaminen ja teollisuustuotanto

vähenivät, investoinnit supistuivat ja vienti romahti (noin 30%) vuosina 2008 – 2009.

Viennin supistuminen on erityisen haitallista Suomen taloudelle, sillä viennin osuus on

noussut 45 prosenttiin bkt:sta.

- Perinteisten tuotantoalojen (metsäteollisuus, metalli- ja

koneteollisuus, sähkötekninen teollisuus, tele- ja tietotekninen teollisuus)

mahdollisuudet korvata romahtaneen viennin menetykset näyttävät huonoilta. Tarvitaan uusilla

aloilla vientiin kykeneviä yrityksiä.

 

 Kasvua voidaan saada aikaan investoinneilla eli tuotantopääomaa lisäämällä, teknologiaa

kehittämällä ja inhimillistä pääomaa (tietoa ja pääomaa) kohottamalla. Yritysten ulkomaille

suuntautuneiden suorien sijoitusten määrä on voimakkasti kasvanut. Investoinnit omaan

maahan ovat vastaavasti vähentyneet. Talouden tärkein kasvutekijä on teknologisen

kehityksen aiheuttama.

 Hallituksen tavoitteena ovat yrityksille kilpailuedun tarjoavat tarjonta- tai kysyntälähtöiset

innovaatiot (ks. kansallinen innovaatiostrategia). Tavoite saavutetaan tukemalla julkisin

varoin yrityksiä. Hallituksen politiikka perustuu kilpailuttamiseen, yksilöllistymiseen ja

kannustimien vahvistamiseen.

 

4. Valittuun linjaan sisältyviä ongelmia ja seurauksia sekä kritiikki

- VVM:n ja TEM:n virkamiesten ja heidän valitsemiensa asiantuntijoiden vaikutus on

lisääntynyt. Vaikutus välittyy valtioneuvoston ja ministeriöiden asettamien ad hoc

-työryhmien laatimien ja hallituksen hyväksymien suunnitelmien kautta. Poliittinen

keskustelu julkisuudessa on ollut vähäistä ja sille on ollut ominaista vaihtoehdottomuus.

Tiede- ja teknologiapolitiikka koetaan poliittisesti neutraaliksi.

- EK:n systemaattinen tavoitteellisuus sekä ohjaava rooli 70-luvulta nykypäivään ovat

voimistuneet (ks.TTN-ohjelma-analyysit, Riikka Eela). EK:n toiminta on yhdensuuntaista

OECD:n koulutus- ja tiedepolitiikan kanssa, jolle on ollut ominaista yrittäjyyttä suosivan

ilmapiirin ja seuranta-, vaikuttavuus- sekä tuottavuussäännösten luominen mm.

korkeakouluihin. Lähtökohtana on ajatus, että ilman saumatonta yhteistyötä yliopistojen

kanssa Suomen teollisuus ei pysy kilpailukykyisenä. On arvioitu (Kauppinen ja Moisio,

2008), että EK:n edeltäjän, Suomen työnantajien keskusliiton, perustamalla Teollisuuden

koulutusvaliokunnalla on ollut vahvan vaikuttajan rooli korkeakoulupolitiikassa 80- ja 90-

luvuilla.

- Yritysten julkinen tutkimustuki ja sen lisääntyvä vastikkeettomuus (esim. painopistealueiden

kehitys 70-luvulta lähtien) näyttää olevan EK:n/yritysten tavoitteena. Poliittinen ohjaus on

vähäistä.

- Julkisten investointien (ml. aineettomat investoinnit) kustannus-hyötyanalyysien ja

hankkeiden välisen kilpailuttamisen puuttuminen (ks. Tanskasen työryhmän väliraportti),

hankkeiden arvioinnin heikkoudet (vrt. Suomen Akatemian ja TEKES:n hankearvointia) ja

hankkeiden monilukuisuus (syynä esim. pyrkimys hankerahoituksen alueellistamiseen) ja

hankkeiden riittämätön koordinointi ovat julkisen yritystuen ongelmia.

- Väärinmitoitettu/ajoitettu/kohdennettu julkinen tuki vääristää kilpailuasetelmia ja voi näin

olla kokonaistaloudellisesti epäedullista jopa vahingollista toimintaa. Riittämätön, liian

lyhytaikainen tai väärin ajoitettu julkinen tuki ei johda toivottuun tulokseen (esim. bioalan

vaikeudet). Riskipääoman puuttuminen on ongelma, jota Sitra ei ole kyennyt ratkaisemaan

ryhtyessään 90 -luvulla tukemaan bioalaa.

- Hallituksen SHOK-ohjelmat ilmentävät harjoitettua tiede- ja teknologiapoliittista

toimintatapaa. Yritysten asema on hallitseva ohjelmien suunnittelussa ja julkisen tuen

jakamisessa. OSKE-ohjelmassa työpaikkojen lisäämisessä on epäonnistuttu. Kyse on

enintään työpaikkojen säilyttämisestä.

- Toteutettavien tiede- ja teknologiapoliittisten ohjelmien exit-suunnitelmat vaihtoehtoisine

strategioineen puuttuvat.

 

 Hallitus on heikentänyt yliopistojen asemaa tiede- ja teknologiapolitiikassa

seuraavasti:

 

 Yliopistojen budjettialijäämäisyydestä on tullut krooninen ja paheneva ongelma.

Tutkimuksen vapaudesta puhuminen nähdään nyt haihatteluna ja 'romanttisena

tiedekäsityksenä'.

- Yliopistojen ja niiden haarayksiköiden määrää on vähennetty.

- Tutkijakoulutuksen lisääntyminen ja tohtorityöttömyys ovat laskeneet akateemisen uran

houkuttelevuutta – korkeakaan koulutus ei enää välttämättä takaa hyvää toimeentuloa

- Perustutkimuksen edellytysten heikkeneminen vähentää merkittävien innovaatioiden synnyn

todennäköisyyttä. Kokemus osoittaa, että merkittävät innovaatiot syntyvät julkisella tuella

yliopistojen perustutkijoiden ja yritysten yhteistyön tuloksena (erityisesti IT- ja bioaloilla) ja

edellyttävät yritysten ja yliopistojen perustutkimusryhmien vuorovaikutusta.

- Yliopistotutkijoiden työsuhteen ehdot ovat huonontuneet (esim. virkasuhteen muuttuminen

työsuhteeksi, määrä- ja osa-aikaisuus ovat yleistyneet, IPR-muutos: keksintöjen omistus

'Menestykset ovat syntyneet luovasta tuhosta' ( Kuisma 2010).

- immateriaalioikeuksien siirtyminen työantajalle eli yliopistolle, palkkausjärjestelmän muutos, työaikojen

seuranta, tulosvastuu ja tehokkuus. Epävarmuus on lisääntynyt.

- Yliopistojen vaikutusmahdollisuudet ovat vähäisiä innovaatiostrategiassa, jossa yliopistoille

on kuitenkin kaavailtu keskeinen toimijan rooli. Kokeneita yliopistotutkijoita (esim.

professoreita) suunnitteluryhmissä on ollut niukasti.

- Yliopistojen oletetaan noudattavan yritysmäistä toimintatapaa ja tuloksilla sekä tuotteilla

oletetaan olevan markkina-arvo. Tutkimusta on priorisoitava ja silloin on otettava huomioon

elinkeinoelämän tarpeet.

 

5. Innovaatiot ovat sidoksissa tilaan ja aikaan

Tulevaisuutta ja menneisyyttä luetaan usein nykyhetken perspektiivistä.

Innovaatiojärjestelmä on tällainen käsite (Ahlqvist), joka imaisee kaikenlaisia yhteiskunnallisia

merkityksiä sisäänsä ja typistää ne teknis-taloudellisiksi 'mustiksi laatikoiksi'. Myös tutkimuksessa

innovaatiojärjestelmää käsitellään usein monoliittisena, 'yhtä kiveä olevana', vaikka se kietoo

Suomen koko yhteisö- ja aluerakenteen sisäänsä.

Suomeen on omaksuttu uusi innovaatiostrategia, jolla pienehkön kansantalouden valmiuksia pärjätä

globaalin maailman reaalitaloudessa yritetään lisätä. Uuteen innovaatiostrategiaan on asetettu

suhteettomia odotuksia ja toiveita. Aiheesta ei juuri ole keskusteltu makrotalouden näkökulmasta

ja ottaen huomioon reaalitalouden kaventuminen maailman finanssitalouden vuosivolyymiin

nähden. Finanssitaloudella ei ole mitään globaalia ja kattavaa säätelyjärjestelmää eikä sen

toimintalogiikka ole kansainvälisten ohjausjärjestelmien hallittavissa. Yritystoimijoille on luotu

uusia mahdollisuuksia osallistua hallinnon sisällä 'systeemisyyden' kehittämiseen ja valmisteltaviin

päätöksiin.

VM:n talousasiantuntijoiden ja korkeiden virkamiesten yhteistyössä on ilmennyt ongelmia (HS

28.6.2011). Valtion kyky jalostaa ja hyödyntää tutkimustietoa aiheuttaa kysymyksiä.

Tutkimustiedosta ei ole pulaa. Valtio rahoitti (10 milj. €) esim. 2001-2008 tutkimusohjelman :

'Uutta tietoa ja osaamista innovaatiopolitiikan käyttöön'. Hanke tuotti 23 väitöskirjaa ja satoja

julkaisuja. Onko tietoa jalostettu innovaatiostrategian valmistelussa ja miten tiedon käytön

hyödyntäminen on varmistettu VM:n ja muiden ministeriöiden kesken ?

Tiede- ja teknologiapolitiikka on politiikan lohkoista poikkeuksellisen asiantuntijavaltaista sekä

virkamies- ja poliitikkoelitististä. Keskustelu on vähäistä, vaikka sektorilla on laaja

kansantaloudellinen ja yhteiskunnallisen merkitys.

Vaihtoehtoja ei ole valmisteltu. Talousneuvoston sihteeristö valmisteli yhteistyössä valtion

tutkimuslaitosten kanssa (2006) laajat ja perusteelliset globalisaatioselvitykset . Osassa II: Suomen

vastaus globalisaation haasteisiin edellytettiin, että valitun innovaatiolinjauksen ytimessä olevalle

Suomen huippuosaamisen keskittymästrategialle (ns. SHOK-rahoitukselle) olisi valmisteltava myös

exit-strategia.

 

6.Tutkimuslaitosten kokonaisuudistus

20.9.2012 on valmistunut asiantuntijaehdotus valtion tutkimuslaitosten ja niiden

tutkimusrahoituksen kokonaisuudistukseksi. Tieteellisen tutkimuksen ja innovaatioiden

rahoitusvälineiden rinnalle perustetaan kolmas kilpaillun rahoituksen pilari, strategisesti suunnatun

tutkimuksen rahoitusväline. Se rahoittaa ongelmakeskeistä tutkimusta, jonka tarkoituksena on

löytää ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin ja ongelmiin. Valtioneuvosto ohjaa

strategisesti suunnattua tutkimusta määrittäen painopisteet ja teema-alueet. Perustetaan strategisen

tutkimuksen neuvosto, joka sijoitetaan Suomen Akatemiaan. Strategisen tutkimuksen

rahoitusvälineeseen kootaan yhteiskuntapolitiikkaa ja yhteiskunnan toimintoja ja palveluja tukeva

kilpailtu tutkimusrahoitus siten, että strategiseen tutkimusrahoitukseen on vuonna 2016

käytettävissä 200 miljoonaa euroa. Määrärahat ovat valtioneuvoston yhteisessä käytössä ja niitä

osoitetaan yhteisiin hankkeisiin, horisontaalisiin hankkeisiin ja ministeriöiden

hallinnonalakohtaisiin päätöksentekoa tukeviin tutkimushankkeisiin. Tutkimus- ja selvityshankkeita

suunnitellaan ja koordinoidaan valtioneuvoston päätöksentekoa palvelevan tutkimuksen

suunnitelmassa, jonka valtioneuvosto vahvistaa. Valtion tutkimusrahoitusjärjestelmän vertikaalinen

ja horisontaalinen sekavuus ei järjestelyllä parane.

 

7. Tieteen tila ja taso

Suomen Akatemian verkkosivujen (www.Aka.fi) suomalaisen tieteen tilaa ja tasoa koskevan

arviointihankkeen tulokset Eivät ole kovinkaan rohkaisevia.Tieteen tila 2012 - arviointihanke

sisältää Akatemian mukaan kolme osaa: ensimmäisessä osassa tarkastellaan Suomen

tutkimusjärjestelmän vaikuttavuutta Akatemian ja TEKESin yhteistyössä toteuttamia tuloksia

hyödyntäen (ns. Vindi-hanke) Arvioinnin toisessa osassa Akatemia arvioi tieteenaloittain

tutkimuksen vahvuuksia ja laatii kehittämisehdotuksia. Arvioinnissa tarkastellaan 47 tieteenalaa.

Arvioitavat tieteenalat perustuvat opetus- ja kulttuuriministeriön tieteenalaluokitukseen, jota

Suomen Akatemian tieteelliset toimikunnat ovat täsmentäneet.

Arvioinnin kolmas osa sisältää temaattisen tarkastelun Suomen tieteen tilasta valituilla ihmiskunnan

ja yhteiskunnan suurten haasteiden tutkimusaloilla. Tavoitteena on tunnistaa suomalaisen

tutkimuksen vahvuuksia ja mahdollisuuksia vastattaessa mittakaavaltaan suuriin haasteisiin.

 

9.Yhteenveto

Valtion yritystukijärjestelmä on johtanut lähes miljardiluokan hukattuihin tai heikosti tuottaviin

investointeihin. Tiede-ja teknologiapolitiikka on alistettu yritystukipolitiikalle. Valtiontukien

hallinta on hallinnossa horisontaalisesti ja vertikaalisesti kömpelösti ja epätarkoituksenmukaisesti

järjestetty. Ratkaisut valmistellaan hallinnon ja politiikan piiristä kutsuttavilla erilaisilla

asiantuntijoiksi kutsuttujen henkilöiden selvitysryhmillä – tai selvitysmiehillä. Lisäksi laajojen

tulevaisuutta koskevien tutkimustarpeiden luotaamiseksi rahoitetaan kansainvälisiä (esim. Castellas-

Himanen) selvityksiä, joiden investoinnit eivät ole vähäisiä ja joiden tuloksellisuudesta ei ole

mitään takeita. Päätöksenteko on siirretty yhä enemmän selkeän parlamentaarisen kontrollin

ulottumattomiin. Samalla on sekä yliopistojärjestelmää ja Suomen Akatemian toimintaa pyritty

rakenteellisesti muuttamaan ja palvelemaan epämääräisiä innovaatiostrategioita.

Suomen yritystukipolitiikan ja sille nyt alistetun tiede- ja tutkimuspoliikan uskottavuus on

koetuksella eikä vaihtoehtoisia suunnitelmia ole valmisteltu.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat